EVÄSTEIDEN KÄYTTÖ
Evästeiden avulla parannetaan sivuston toimivuutta ja sivuston sisältöä. Evästeiden avulla kerätään tietoa sivuilla vierailuista ja tallennetaan tietoa joka sallii meidän luoda uusia ominaisuuksia kuten vertailutyökalun. Evästeet eivät tallenna henkilökohtaisia tietoja. Löydät lisää tietoa evästeistä Yksityisyydensuoja sivulta.

5.6.2015

Kohti Rioa - Lahden Automaa mukana Toni Piispasen matkalla

Olympiakultaa Lontoon paralympialaisissa voittanut
Toni Piispanen on toipunut kyynärpääleikkauksesta ja harjoittelee kovaa vauhtia.
Tähtäin on syksyn MM-kisoissa, tavoitteena varmistaa paikka Rion
paralympialaisiin. Matkaa Rioon ei mitata kilometreissä vaan päivissä. Niitä on jäljellä alle 500.

 

 

Lapsuutensa ja nuoruutensa Hollolassa ja Lahdessa viettänyt, 38-vuotias Toni Piispanen on ollut urheilija syntymästään asti. Kipinä syttyi pihapiirissä samanikäisten lasten kanssa touhuillessa.

− Urheilu on asunut sisälläni jo kolmivuotiaasta lähtien. Silloin osallistuin ensimmäisiin taloyhtiöiden välisiin pienoisolympialaisiin Hollolan Tiilikankaalla. Vuosittaisen tapahtuman nimi oli Jukolan kisat, Toni muistelee. − Kaikki lajit käytiin läpi. Suosikkeja olivat erilaiset pihapelit. Pelasin myös kymmenisen vuotta jalkapalloa Lahden Kuusysissä. 13−14-vuotiaana vaihdoin kamppailulajeihin, ja läheiset Messilän laskettelurinteet tulivat tutuiksi lumilautaillessa.

 

Lontoosta tuomisina kultaa

Vuodesta 2010 alkaen Tonin laji on ollut pyörätuolikelaus. 100 ja 200 metrin lisäksi hän harjoittelee 400 metrin matkaa. Uralle mahtuu monta huippuhetkeä.

− Kulta Lontoon paralympialaisissa 100 metriltä vuonna 2012 on ykkönen. Toki maailmanennätykset 100 ja 200 metrin matkoilta samana vuonna ovat nekin unohtumattomia kokemuksia. Viime kauden kohokohta oli EM-kullat Swanseassa, voittomarginaali oli vain 0,1 sekuntia. Tärkeimpiä huomionosoituksia ovat Suomen urheilugaalassa jaettu Periksi ei anneta –erikoispalkinto vuonna 2013 ja Vuoden Rehti Urheilija –palkinto vuodelta 2012, Toni kertaa.

Vaikka menestystä on tullut, pelkkää ruusuilla tanssimista ei huippu-urheilu ole.

− Minulla on ollut vaikeuksia vasemman kyynärpään kipeytymisen vuoksi. Kelaajilla kädet kuormittuvat, ja tällaisia ammattitauteja esiintyy. Viime vuosi oli yhtä tuskaa. Käsi leikattiin alkuvuodesta, ja kyynärhermo vapautettiin pinnetilasta. Nyt treenataan taas ilman kipuja.

 

 

Kohti seuraavaa unelmaa

Treenaaminen tarkoittaa täyttä viikko-ohjelmaa, mutta muutakin elämään mahtuu.

− Lajiharjoituksia eli kelausta tehdään neljä, voimaharjoituksia kolme kertaa viikossa. Siihen päälle liikkuvuusharjoitukset ja lihashuolto. Tyypillisesti menen päivätyöni päätteeksi Esport Center -hallille lajiharjoituksiin, ja illalla teen toisen harjoituksen kotona tai kuntosalilla. Elämässä pitää kuitenkin olla myös muuta. Olen paljon tyttärieni harrastuksissa mukana ja vietän aikaa heidän kanssaan. Myös päivätyö, vaikkakin se liittyy liikuntaan, on hyvää vastapainoa huippu-urheilulle.

Seuraava etappi ovat lokakuiset MM-kilpailut Dohassa. Toni uskoo olevansa täydessä iskussa.

− Tavoitteenani on menestyä ja saavuttaa paikka Rion paralympialaisiin, jolloin voin toteuttaa ensi vuoden harjoittelun suunnitellusti. Voittaminen ei ikinä ole helppoa, mutta kun valmistautumisen tekee täydellisesti, voi kisapaikalla nauttia kilpailusta. Sinne on matkaa enää alle 500 päivää.

Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, läheisiä riittäisi kannustusjoukkoihin myös Rioon.

− Isä ja äiti ovat aina kannustaneet eteenpäin ja olivat vammautumiseni jälkeen paljon mukana pyörätuolirugbyturnauksissa. Vaimo ja tytöt tulevat joka vuosi muutamiin kisoihin tai leirimatkoille, ja Lontoon kisoissa mukanamme oli sukulaisia varmaan puoli lentokoneellista, Toni naureskelee.

 

Automaalta hankittu Ford kuljettaa

Toni asuu perheineen Helsingin Vuosaaressa, Aurinkolahdessa. Koti on siellä, mutta lapsuusmaisemiin Hollolan seudulle on aina mukava palata. Matka kotikonnuille, lasten harrastuksiin ja omiin harjoituksiin taittuu Ford Mondeo Wagon -merkkisellä menopelillä.

− Koen ajaessani vapauden tunnetta. On hienoa ajaa autolla, jossa on riittävästi tehoa, mutta se on silti hiljainen ja kulutukseltaan maltillinen. Auton pitää olla myös tilava. Siihen on mahduttava kelaustuolin ja normaalin pyörätuolin lisäksi treenikasseja ja perheen tavaroita. Ja luotettava auton pitää ennen kaikkea olla. Jos autoon ei voi luottaa, ei voi luottaa harjoitusten onnistumisiin ja lopulta mitalien saantiinkaan, Toni pohtii.

Viimeisimmän autonsa Toni hankki Lahden Automaalta maaliskuussa. Automaa ja Ford kulkevat nyt huippu-urheilijan mukana sitä alle 500 päivän pituista matkaa Rioon – ja toivottavat onnea koitokseen.

Teksti: Jenni Hoikkanen

Kuva: Hanna Mynttinen



Uutiset